Olisiko nyt hyvä aika romahtaa?

Olisiko nyt hyvä aika romahtaa?

posted in: Yrittäjyys | 0
Jaa sivuShare on FacebookShare on LinkedInTweet about this on Twitter

 

Vähän vajaa vuosi sitten kirjoitin artikkelin ”Ja miten taistelu vihdoin päättyi”. Kirjoitin, miten nyt menee niin hyvin, että ei tarvitse olla huolissaan seuraavasta kuukaudesta. Miten nyt rahat riittävät elämiseen ja passiivinen tulo tuo jatkuvaa turvaa elämään. Ja että nyt voin ottaa vähän iisimmin. Ja otinkin, jonkin aikaa.

 

…kunnes elämän kokonaisvauhti vain kiihtyi entisestään.

 

Myimme rakkaan itse rakentamamme talon. Lähdimme matkalle. Muutimme, matkustimme ja muutimme taas. Rakensin kokonaan uuden verkkokurssin ja tein ennätystuloksia.

 

Vauhdikkaan vuoden jälkeen olemme taas asettuneet. Asumme Helsingissä. Olen suunnattoman kiitollinen. Olen kiitollinen elämästäni, perheestäni, ystävistäni, Mamaonbis-yhteisöstä, kaikista Bisneskoulun kurssilaisista, saavutuksistani bisneksessä ja kaikesta mitä olen saanut kokea.

 

Juuri nyt en kaipaa mitään, en odota kesää, en lomaa, matkoja, vaan olen onnellinen juuri tässä ja juuri nyt. Mutta silti… viime aikoina olen ajoittain ollut väsyneempi kuin aikoihin.

 

Viimeisen kahdeksan vuoden ajan työ ja kotielämä ovat kulkeneet käsi kädessä yhdessä suloisessa sekasotkussa. Kyllä, minulla on vapaus työskennellä milloin vain, ottaa lomapäiviä ja aikaa lapsille silloin kun tarve on… mutta entä minä? Olenko vieläkään järjestänyt aikaa lepoon, palautumiseen..?

 

No en. Koska en tarvitse sitä. Koska en ole kuten muut, olen superihminen, ja kestän mitä vain. Niinkuin aina ennenkin. Pystyn keikkumaan reunalla ikuisesti ilman omaa lomaa, lepoaikaa tai taukoa. Sitä paitsi yritykseni on juuri nyt hyvässä vauhdissa, en voi hidastaa. Ja hei: kuka hitto iskee jarrut pohjaan juuri silloin kun vauhti on kovimmillaan?!?

 

En minä ainakaan!

 

Kyse ei nyt ole siitä, ettenkö olisi ottanut vapaata ja hoitanut itseäni. Kehittänyt itseäni. Olen toki juossut puolimaratonin, joogannut, opiskellut ja hankkinut elämyksiä, matkustellut, mutta ilmeisesti olen pelkkää Jangia ja Jin on oikeasti unohtunut ihan kokonaan…

 

Suoritan siis länsimaisten ihanteiden mukaan ja olen unohtanut jotain oleellista.

 

Olen täysin jättänyt väliin levon, laiskottelun, löhöilyn ja palautumisen. Hiitaaaaan tekemisen… tai siis tekemättömyyden!

 

Kuvittele ajavasi pyörällä täyttä vauhtia, nauttien ja riemuiten, hypäten kynnysten yli ja mutkitellen esteiden ympäri. Kunnes tulee punaiset valot. Et voi mitään. Ne eivät vaihdu. Joudut pysähtymään. Hiki puskee otsalle, huomaatkin olevasi hengästynyt ja pääsi jatkaisi vielä vauhdissa mutta valot eivät vain vaihdu…

 

Kun on noin kahdeksan vuotta elänyt sekuntielämää (jossa kaikki haluavat kaiken juuri nyt ja heti) lasten ja yrityksen kanssa… Kenellä on aikaa tai kärsivällisyyttä pysähtymiseen, makaamiseen tekemättä YHTÄÄN MITÄÄN..? Puiden halailua!? Eheeeeeeiii!!! Minulla on liikaa ideoita. Haluan juosta niin nopeasti kuin pystyn, ja nopeammin! Visioissani olen jo siellä enkä malta odottaa!!

 

 

Tiedän miltä tämä kuulostaa. Ja tunnustan, olen innostukseni vanki. Kun löydän jostain lisää energiaa, käytän sen heti. ”Mind over body” mutta väärään suuntaan. Tiedän, että hidastaminen on tärkeää, tauot ja oikeasti joskus rakastin puidenkin halailua…

 

Oman elämäni testirottana nyt vihdoin ymmärrän, mistä kenkä puristaa.

 

Koko tämän yhdeksänvuotisen yrittäjyyteni aikana en ole kehittänyt itselleni toimivaa arkirutiinia. Ja tässä vaiheessa ymmärrän, että nyt minun täytyy. Ennen kuin törmään tuhatta ja sataa seinään.

 

Olen puhunut rutiineista jo vuosia sitten, mutta ilmeisesti en ottanut itseäni tosissani. Yrittäjä-äidin elämässä arki voi kääntyä ylösalaisin hetkenä minä hyvänsä.

 

Mutta nyt aloitan alusta.

 

Tiedän mitä tarvitsen. Kyse on vain toteutuksesta. Kyse ei ole siitä, että pitäisi lyödä hanskat tiskiin. Vaan kurista. Miten saan hillittyä itseni ”jang-tavoitteistani” ja motivoitua itseni ”jin-tavoitteisiin”, vaikkei sellaisia varmasti olekaan, mutta jotta motivoidun, tarvitsen tavoitteita.

 

Joten ei, en aio romahtaa. Tästä alkaa rutiinien muokkaus. Tästä ei tule helppoa, mutta eihän mikään hyvä juttu olekaan.

 

Mutta en halua tehdä tätä yksin.

 

Ensi viikolla alkaa ensimmäinen Mamaonbis Rutiinihaaste. Tämä on kolmas Mamaonbis Boost -tapahtuma, jossa aloitetaan yrittäjä-äidin hullun arjen järjestäminen. Kurinpito. Tule mukaan 16.5. Yrittäjätilaan Helsinkiin miettimään, mitä haluat mahduttaa omaan arkeesi. Ettet törmäisi seinään nyt etkä tulevaisuudessa! (Tilaisuus on täysin ilmainen eikä siellä yritetä myydä sinulle mitään tai houkutella mukaan mihinkään kulttiin… joten tule rohkeasti!)

 

Otan myös mielelläni vastaan ideoitasi ja kokemuksiasi hyvistä rutiineista. Minkälaisia olet itse onnistunut kehittämään?

Comments

comments