Unelma.

Unelma.

posted in: Unelmat | 0
Jaa sivuShare on FacebookShare on LinkedInTweet about this on Twitter

 

Se ponnahtaa mieleen aamuyöstä. Autossa matkalla töihin. Lapsia pukiessa. Hampaita harjatessa. Kahvikupista lauantaiaamuna.

 

Idea.

 

Piinaavana. Polttavana.

 

Se kutittaa vatsanpohjaa. Saa sydämen lyömään tiiviimmin. Saa olon energiseksi ja innokkaaksi. Hetkeksi. Kunnes sen työntää pois mielestään. Mutta joskus. Joskus sitä jää miettimään. Mitä jos..?

 

Ystävien kanssa siitä voi leikitellä. Eikö olisi loistava idea? Tällaista ei vielä ole!

 

Toiset lähtevät intoosi mukaan. Kunnes lento laskeutuu ja naurahdatte. Mahtava idea, mutta yrittäminen on niin rankkaa. Ylivoimaista oikeastaan. Kun on asuntolainakin. Silti joskus, tai oikeastaan aika usein, mietit: mitä jos joku muu tekee sen? Mitä jos myöhästyn? Mitä jos en koskaan toteuta tätä, mitä sitten?

 

Silloin olet todella lähellä. Lähempänä kuin koskaan. Jättää kaiken. Irtisanoutua. Varata toimistotilan. Tai domainin. Hypätä tyhjän päälle. Vapauteen.

 

Mutta jokin vetää sinut takaisin. Vielä ei ole aika. Elämä sujuu näinkin.

 

Vunelma2iikot, kuukaudet, vuodet valuvat ohitsesi. Sinnittelet, yrität korjata kaiken. Oman asenteesi. Työkaverin asenteen. Pomon asenteen. Odotat viikonloppua. Lomaa. Tilaisuutta. Kunhan valmistun. Kunhan jään äitiyslomalle. Tai pomo  eläkkeelle. Kunhan säästän rahaa. Saan bonuksen. Pääsen sapattivapaalle. Ja lapset muuttavat kotoa. Odotat jotain. Rohkeutta.

 

Ja vuodet kuluvat.

 

Sitten jotain tapahtuu. Läheinen sairastuu vakavasti. Saat potkut. Yhtäkkiä käsität. Mitä jos en koskaan tule tekemään sitä? Mitä jos aika loppuu kesken?

 

Yhtäkkiä sinulla on kiire. Haluat seurata sydäntäsi. Sielusi huutaa sinua toteuttamaan ideaa. Heti.

 

Useimmille meistä yrittäjistä tämä kaikki on tuttua. Been there. Done that. Muutamme elämäämme vasta sitten kun se jo väkisin jollain tavalla muuttuu. Silmämme avautuvat ja lähdemme toteuttamaan unelmiamme. Joskus ehkä mietimme, mitä jos olisimme tehneet tämän kaiken aikaisemmin? Mutta ehkä silloin ei olisikaan ollut oikea aika. Ehkä meidän olikin tarkoitus odottaa, oppia ja viisastua. Mutta kun kerran lähdemme unelmien tavoitteluun, siitä ei tule loppua. Unelmat kasvavat ja muuttuvat samalla kun opimme uusia asioita itsestämme.

 

Tämä on lämmittelyä. Tänään jatkamme Unelmaillassa. Mamaonbis-sisäpiiri kokoontuu. Luottamuksellisesti. Jännittävää!

Comments

comments

Leave a Reply

Laske myös tämä: *